Sosiaaliturvaetuuksien ja palveluiden yhteensovittamisen ongelmat Euroopassa

摘要: Vaikka Suomen katsotaan yleisesti kuuluvan pohjoismaisten hyvinvointivaltioiden joukkoon, sen sosiaaliturva, varsinkin etuuksien ja palveluiden yhteensovittaminen eroaa muista Pohjoismaista. Suomen työvoimapolitiikkaa on esimerkiksi pidetty muihin Pohjoismaihin verrattuna passiivisena ja työttömyysturvaan painottuvana (Alatalo ym. 2019). Suomessa etuuslajien nähdään myös määrittävän asiakkaan saamaa palvelua sen sijaan, että palvelu määräytyisi palvelutarpeen mukaan (Juvonen-Posti ym. 2020). Nämä epäkohdat etuusjärjestelmässä rakentuvat yleisesti tunnettujen suomalaisen palvelujärjestelmän ongelmien päälle, joihin lukeutuvat muun muassa palvelujen kokonaiskoordinaation ja vastuunjaon epäselvyys, yksilöllisen palveluohjauksen puuttuminen sekä palveluprosessien seurannan ja vaikutusten arvioinnin vaikeus (Saikku 2018; Rajavaara ym. 2019; Juvonen-Posti ym. 2020). Viime vuosikymmeninä monet Euroopan maat ovat Suomen lailla hakeneet ratkaisuja yhteensovittamisen ongelmiin, esimerkiksi erilaisin hallinnon uudistuksin ja aktivointi-interventioin.Tässä julkaisussa tarkastelemme systemaattisen kirjallisuuskatsauksen avulla, millaisia ongelmia sosiaaliturvaetuuksien ja palveluiden yhteensovittamisessa muissa Euroopan maissa on kohdattu vuoden 2010 jälkeen. Lisäksi tutkimme, millaisia ratkaisumalleja todettuihin ongelmiin on ehdotettu. Tätä kautta haemme tietoon perustuvaa oppia Suomen sosiaaliturvauudistukseen. Tutkimus on osa laajempaa vertailevaa tutkimusta etuuksien ja palveluiden yhteensovittamisesta (VN POLKU-hanke). Tämän julkaisun teksti on tiivistetty versio englanninkielisestä …