Fennoskandian

摘要: Viimeisen jääkauden jälkeen kaikki pohjoiset suot ovat toimineet tehokkaina hiilen (C) nieluina (mm. Yu et al. 2010, Loisel et al. 2013). Ne p eittävät alleen valtavia alueita: uusin arvio on noin 3, 7 miljoonaa neliökilometriä, joka vastaa lähes kymmentä Itämeren pinta-alaa. Soiden varastoiman hiilen määrä on 415±150 Pg C (Hugelius et al. 2014). Yksi petagramma, Pg, on yhtä kuin 1015 grammaa. Puolet näistä soista sijaitsee ikirouta-alueella. Ikiroutaa alkoi muodostua soihin myöhäisholoseenin aikana, kun auringon säteilytaso ja sen myötä vuoden keskilämpötilat lähtivät globaalisti laskemaan (Treat ja Jones 2018). Tämän kehityksen seurauksena aiemmin soihin sitoutunut hiili jäi loukkuun jäätyvään turpeeseen. Lämpenevän ilmaston myötä nämä pitkään globaalista hiilenkierrosta ulkopuolella olleet hiilen varastot voivat vapautua takaisin kiertoon.Arvioiden mukaan ikiroudan sulaminen vapauttaa seuraavien vuosien aikana ilmaan 25–60% siitä vanhasta hiilestä, joka on aiemmin varastoitunut jään sisään (O’Donnell et al. 2012, Jones et al. 2017). Viime vuosikymmenien aikana ikiroutasoiden sulaminen on kiihtynyt varsinkin ikiroutavyöhykkeen eteläosissa. Pohjoisen Fennoskandian, Kanadan koillis osien sekä Alaskan eteläosien lämpötilojen nousu sekä talvisadannan kasvu 1950-luvulta lähtien on kutistanut ikirouta-