作者: Miia Tyyskä
DOI:
关键词:
摘要: Diabeetikoiden maara lisaantyy jatkuvasti. Samalla hoitokulut ovat kasvaneet merkittavasti. Paras tapa hillita kustannusten kasvua on hoitaa diabetesta mahdollisimman hyvin. Nain voidaan ehkaista myos diabetekseen liittyvien oheissairauksien syntya. Diabeteksen hoidossa tarkeaa kiinnittaa huomiota hoidon jatkuvuuteen ja potilaan hoitoon sitoutumiseen. Apteekin henkilokunnan asema noussut yha keskeisemmaksi diabeetikon sitoutumisen edistajana. Taman pro gradu -tutkielman tavoitteena oli selvittaa, mika apteekin farmaseuttisen rooli diabetespotilaan sitouttamisessa, elamantapamuutosten toteuttamisessa niiden pysyvyyden varmistamisessa. Asiaa tarkasteltiin voimaantumisen teorian nakokulmasta. Tarkoituksena miten voimaantuminen yksilossa tapahtuu, sita apteekkineuvonnalla edistaa ulkopuolisena voimaannuttajana. tutkimuksen aineisto keratty Mantyharjun Havu apteekissa se osa laajempaa tutkimusta, jonka paatavoitteena kehittaa testata apteekkeihin soveltuva yksilokeskeinen toimintamalli tyypin 2 diabeteksen tukemiseen. Toimintamalli perustuu saannollisiin neuvontatapaamisiin apteekissa. Pro -tutkielmaan analysoitavaksi valittiin tutkimusjoukosta (n=19) ne, joilla tapahtui apteekkiohjelman aikana eniten positiivisia muutoksia yksilotasolla seka elamantapamittareilla mitatuissa arvoissa etta kliinisissa parametreissa (n=4). Kvaliatiivisessa analyysissa kaytettiin deduktiivista induktiivista lahestymistapaa. Vaikka diabeetikoilla tietoa sairaudesta elamantapojen merkityksesta, niin kaytannon tasolla jokainen henkilo kaipasi erityisesti muutosten toteuttamiseen tukea ulkopuoliselta taholta. voimaannuttajana koettiin erityisen keskeiseksi. Tapaamiset loivat oikeanlaisen ympariston ilmapiirin voimaantumisprosessin etenemiseen. Voimaantuminen ruokavaliomuutoksiin koko intervention melko nousujohteinen prosessi. Sen sijaan liikunnalliseen elamantapaan aaltoilevaa. Apteekkitapaamiset sosiaalisena tapahtumana paransivat asiakkaan sitoutumista. Asiakas koki, hanta kohdellaan yksilona kokonaisvaltaisesti. Voimaantuakseen yksilo tarvitsi aikaa. Vuoden mittaisen voitiin saavuttaa pysyvia elamantapoihin, mikali yksilolla itsellaan halu motivaatio sitoutua tukiohjelmaan. Tama tutkimus osoitti, tamankaltaista apteekkiohjelmaa tarvitaan. Nykyisessa kiireyhteiskunnassa ihmiset arvostavat, jos jollakin aikaa paneutua yksiloon itseensa hanen sairautensa